Joulukatu

Tänään avattiin Joulukatu. Koko aamu tuntui olevan yhtä tappelua, mutta jotenkin siitä selvittiin ja päästiin matkaan. Minä, Ompukka ja Tiukunen. Heti pihalla tuli takaisku kun auton avaimet jäi lukittuun takakonttiin - niin-in niin voi käydä. Turvaistuimen irroituksella ja 6 v Ompukan näppäryydellä jatkettiin taas etenemistä. Takakonttiin tungettiin vajassa homehtuneet pikkurattaat, siellä ei ilma liiemin vaihdu. 

Junasta tietysti myöhästyttiin, mutta menihän noita muitakin - siis puolentunnin päästä. 

Helsingin ihmeitä ei ehditty kummastelemaan kun jo piti etsiä vessaa. Vihdoin päästiin Aleksanterinkadun varteen odottamaan ja siinä saatiinkin odottaa ja taas vierähti reilu puolituntia. Uudet talvivarusteet oli naisväellä, mutta Ompukka parka oli kurannut tunnistuskelvottomaksi toppahousunsa ja sai tyytyä häthätää kavennettuihin fleece-pöksyihin ja loppukesän vuorellisiin pihahousuihin. Siihen yhdistettynä kirpparilta hankittu varavälikausi takki ja täysin väreihin sopimaton pipo. Hanskat oli kuran peitossa joten siili-lapaset,(jotka ei pidä tuulta yhtään) vaan käteen. Juu, en ottanut kameraa mukaan, ihan tarkoituksella selvitä hengissä takaisin.

Tuli kulkue, oli poliisiautoa poliisihevosia palokuntalaisia tonttuja enkeleitä ja yht'äkkiä tuli koiria, niitä lyhytjalkaisia luppakorvaisia onko ne biitlejä ja kuten huomaat en tunne koiria, en yhtään, no niitä tuli ainakin 30 kpl kaikilla punaiset huivit ja joillakin jopa tonttuhattu. Ne oli hauskoja. Ja joulupukkikin.

Käytiin siinä sitten syömässä kuumia kastanjoita ja hörpättiin glögit. Stockmannille mentiin ihastelemaan leluosastoa ja käväsemään vessassa. Tavattiin kummitäti. Ihmeteltiin Stockan jouluikkuna ja hypättiin junaan kotiin päin. Ja jottei seikkailu olisi sujunut niin hyvin. Apukuskin ovi meni siinä parkkiksella jumiin ei jäänyt kiinni vaan auki. Sen sitten hermostuksissani köytin turvavyöllä vaikka Tiukunen kyllä ehdotteli Iskälle soittamista. Siinä yhdessä kaarteessa ovi sitten sai tarpeekseen "mukamaskiinniolemisesta" onneksi jalankulkijoita ei kaapparioven eteen kuitenkaan osunut. Pihalla sen sitten hiustenkuivaajalla sulattelin. 

Ja tämä hyvä viini on ystävältä saatua - hänen lempiviiniään. Tässä kohtaa sitä ei kuitenkaan ollut jäljellä kuin puoli lasillista, vallan hyvää silti.

Onneksi on vain yksi päivä vuodessa kun joulukatu avataan!

Prinsessa

Prinsessa Tiukunen on 3,5V ja sen kunniaksi päätin ottaa hänestä kuvia.

Päälle puettiin hääpukuni, onneksi ei näy, etten ikinä jaksanut käyttää pukua pesulassa. 

Tiukunen kävi tänään jälleen sairaalassa ja onneksi mitään pelottavaa ja vaarallista sairautta löytynyt, tutkimuksia kuitenkin jatketaan sydämestä.

Kuten kuvasta huomaa liika on aina liikaa ja pikkuprinsessat eivät jaksa poseerata kovin kauan.

Isänpäivänä

Hei taas piiiiiitkästä aikaa. 

Tänää luin lähes vahingossa erästä blogia ja heräsin muistamaan tämän oman blogini olemassa olon. Tai kyllä minä muistan. Ei vaan oli voimia kirjoitella.

"Lyhyt" tilanne katsaus:

Minä olen edelleen kipeä - toisinaan kipeämpi toisinaan liki kuollut, hengissä silti.

Tiukunen on myös käynyt sairaalassa tutkimuksissa ja tuloksia odotellaan. Neiti pyörtyilee.

Rakennuksella ollaan jälleen aikataulusta myöhässä, mutta ehkä jo ensi viikolla saadaan puhallusvilloittajat katolle. Työt etenevät tuskallisen hitaasti, etenkin kun liikenevä aika kuluu Syrran ompelimolla. Eipä silti, siitä pidän ihan erityisen paljon. 

Tänään vietettiin isänpäivää. Lahjaksi annettiin auton pesu, eli mieheni tuli aamulla yövuorosta ja lasten kanssa salaa pihalla se sitten pestiin. Tykkäsi. 

Minä en odota joulua - haluaisin kyllä, mutta jotenkin tämä väliaikainen koti ei vain tunnu sellaiselta mihin jaksaa laittaa joulun. Vietettiin ihan pienet halloweenjuhlatkin nyt syksyllä. Tänne kun ei ihan samalla tavalla voi kutsua ystäviä. 

Valo vähenee 

Luonto kuolee

yritä tässä nyt sitten piristyä

Kaikkea hyvää syksyysi masentavuudesta huolimatta!

Kesän loppu

Tänään tullessani kotiin huomasin koivun lehtien kellastuneen. Nyt pitää kaivaa esiin kumisaappaat ja kaulahuivit. Kantaa kohta pelargoniat kellariin... niin paljon muistettavaa.

Talon rakennus etenee ihan mahtavasti. Lattiat on valettu ja pian päästään rakentelemaan väliseiniä. Olen jälleen mielessäni kalustanut uudelleen eteisen ja työ/kirjastohuoneen. Ostellut huutonetistä uusia huonekaluja ja haaveillut. Näyttääköhän kaikki sitten vielä oikeastikin hyvältä? Mukavaa viikonloppua!

Hei pitkästä aikaa!

Meillä on eletty varsin vaihteleva vuosi. Viimeinen blogipäivitys näyttää olevan itsenäisyyspäivältä. Ollaan marraskuussa muutettu väliaikaiseen asuntoon, joka onneksi on omakotitalo ihanalla pihalla.  Heti sen jälkeen purettiin vanha talo - olipa homma onneksi apuun riensi ystäviä ja sukulaisia. Helmikuussa tuli räjäytysfirma ja posautti kallion tiehensä. Siitä siirrettiin satakunta kuorma-autollista kalliomurskaa pois. Kovat kivut ja mieletön stressi vei talvella voimat ja keväällä pääsin vihdoin krooniselle kipulääkitykselle. 

Kevättalvi jännättiin pakkasia ja tehtiin perustustöitä. Pahin kauhu iski kun oltiin valettu antura  (tehty myös styroksisuojaukset) -juuri lauhalla kelillä, niin eikö sitten tullut maanjäristys NIIN maanjäristys- eipä olis uskonut suomen oloissa, että voi  vaikuttaa betoninkovettumislujuuteen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Sitten iski takatalvi ja jäätiin jälkeen aikataulusta, niinpä piti siirtää talopaketin toimitusta. Tätä taloahan tehdään omin voimin - mieheni, isäni ja minä. Talopystytys alkoi juhannuksen jälkeen ja viimeviikon perjantaina saatiin juhlia harjakaisia. Eilen talotehtaan asentajat saivat aluskatteen lähes valmiiksi eli harjalta puuttuu enää suikale.En kyllä ymmärrä miksi. Nyt ei siis enää pieni sade haittaa. Puutarhasta ei ole juuri mitään jäljellä, vaikka kuinka yritin kasveja jemmata, niin aina joku keksi heittää putkikieppejä juur kukkapenkkiin tai peltilevyjä rodojen päälle. Lapsille kuuluu hyvää. Ompukalta on irronnut monta hammasta, niinkuin kuvasta näkyy. Tiukunen puolestaan on oppinut vaikka mitä. Ensikuussa lapset aloittavat päiväkodin ja minä puolestani olen töissä käynyt jo pari kuukautta. Ja paras juttu - ostin vihdoin uuden kameran. 

kaikkea hyvää kesääsi 

Hattaramaa

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Juhlimme Suomen itsenäisyyttä tänään itsetehdyin lipuin ja lumitöin.

Pikkuhiljaa tavarat löytää uusille paikoilleen ja elämä alkaa asettua. 

Tänä vuonna jouluvalmisteluja ei ole tehty, Tai on meillä joulukalenterit seinässä ja koristeitakin ripusteltu, lahjat ostamatta ja jouluvalot ripustamatta. Glökimukit löysin vanhan talon autotallin hyllyltä, mutta siinä se sitten onkin - eli menee linjalle: sydämeeni joulun teen.

Joku kyseli siitä lentokoneesta lastenhuoneen katossa, taitaapi olla kirpputorilta hankittu.

Pahvilaatikko bees

Hei taas pitkästä aikaa!

Elämä alkaa olla laatikoissa. Kaupalla on ollut kiirettä, mutta eniten huolta ja murhetta on aiheuttanut tämä rakennus-projekti. Nyt on lupakuvat jo loppusuoralla ja saadaan rakennuslupa ehkä jo tätä vuonna!

Panostajakin kävi jo tekemässä arvion työn kestosta - paripäivää porataan ja pari räjäytetään. 

Olen yrittänyt jutella Ompukan kanssa asiasta paljon, sillä eihän se elämän ensimäinen muutto ole mikään pikku juttu - etenkin kun talo puretaan ja tilalle räjäytetään iso monttu! 

Lohduttaudutaan sillä, että saadaan sitten lapsille omat huoneet.

Loma

Äkkilomalle lasten kanssa. Faliraki Rodoksen saarella oli ihan älyttömän lapsiystävällinen paikka. Hotellissa oli mukavat uima-altaat ja kävelymatka vesipuistoon ja lasten iltahuvikeskukseen - hoplopin ja huvipuiston risteytys. Kuva on Rodoksen vanhasta kaupungista joka on Unescon maailmanperintökohde. Niitä kohteita onkin jo tullut bongattua useampia - toinen toistaan persoonallisempia.

Vesielämää vietettiin sekä altaalla, että meressä. Ompukka sai snorklata meressä ja näkemistä riitti. Lapsilla oli tarpeen aurinkosuoja-vaatteet sillä UVindeksi oli 10 ja varjossakin lämpöä yli 40C. Minut on kyllä luotu johonkin lämpimään sillä todella nautin lämmöstä.

Kamera hörppäsi kuumissaan vettä sisäänsä ja tämä onkin lähes viimeinen kuva. Nyt kamera on matkalla huoltoon ja tutkaillaan tilannetta - onneksi vielä vanha kamera toimii jotenkin.

***

Olen aloittanut työt - Syrran DECOTI-sisustuskaupassa Hyvinkäällä. 

Voih, siellä on kivaa, saa järjestellä ja esitellä - vaikeita on olla itse ostamatta kaikkia tavaroita. 

Museoita

Viimeaikoina on koluttu museoita. Ilmailumuseossa Vantaalla oli kiva vaihtuva näyttely myös lapsille. Sai sovitella perhosen siipiä tai kokeilla supermiehen asua. Tunnustella kevyitä asioita ja lentää lentävällä matolla (myös aikuiset sai).

Oli kuumailmapallon kori, jossa sai unelmoida - ja eilen illalla meidän kodin yli lensi 5 kuumailmapalloa. Kesäisin niitä menee tästä oli monesti. Kumpa pääsisi joskus kyytiin.

Sitten Hyvinkäällä käytiin rautatiemuseossa. Upeita vanhoja rakennuksia ja junia.

Huomenna on luvassa hellettä, joten museot saa nyt jäädä ja luvassa on vesileikkejä.

Pariisin tuliaisia

Syrra perheineen lomaili Ranskassa. Tiukunen ja Ompukka sai ihania tuliaisia. 

Niin pehmeitä, että teki mieli vaan hypistellä ja hypistellä.

Ihan innostuin taas vaatteista. Ja laitoin ompelukoneen surisemaan.

"Kulta missä mun paita on?"

Prinsessa nukkuu edelleen pinnasängyssä, sillä pappa on tehnyt jo Ompukan pinnasänky aikana taapero-laidan. Siinä on hyvä kolo josta ryömiä.Tyttöjuttuja oli kuitenkin jo saatava. Siispä vaatekaapille.

Mieheni paidasta tein viirejä ja toisesta paidasta piparireunaista röyhelöä.Neidin omasta juhlamekosta oli jäänyt kimallekangasta.

Hihansuista tampit päälimmäiseen harsoon, jonka ostin ikeasta.

Koko höskän kiinnitin pienen hyllyn reunaan tarranauhalla, saa sitten pesuun ja irtoaa jos joku keksii sitä pitkin kiivetä.

Mihin sade on mennyt?

Kukkia kastellaan jokaikinen päivä, silloinkin kun sataa, sillä meillä sataa aivan liian vähän. Toissa päivänä luvattiin sadetta koko maahan ja PAH me saatiin kerättyä sangollinen talteen kun oikein kaikki katolle tulleet pisarat ahdistettiin sangon pohjalle. Sademittarikin hankittiin ja kyllä 1 mm oli vettä sen pohjalla. Äkkiä täytyy aina käydä katsomassa mittariin, sillä niin on tuulista, että tuuli kuivattaa pian sellaisen nesteen.

"Sadepäivänä" askartelin uuden isomman avaintaulun. Kehys oli alunperin musta, sipaisin maalia jos toistakin ja väliin hieroin kynttilääkin sitten raavin. Taakse kiinnitin kanaverkkoa, taulukangasta nurinpäin (tuli sellainen rösöinen pinta) ja vielä vanhan puulevyn. Siihen sitten ruuvailin vanhat koukut kiinni. Ainakin siitä tuli isompi kuin entinen. 

***

Vitamiinipiikki alkaa taas kivasti tehota ja väsymys ja kipu on vähenemään päin.

Josko jaksaisi taas vaikka kirjoitella tännekin puuhastelujaan, lähiaikoina kun on tullut enimäkseen vain lueskeltua, enkä ole jaksanut edes kommentoida, vaikka monia asioita blogeistanne olenkin lukenut, nauranut, miettinyt ja ajatellut. 

Kiitos.

Sininentaivas

Oli uimarantapäivä. 

Kolmestaan mentiin ja kaikkea otettiin mukaan, vain pyyhkeet unohdettiin ja annettiin auringon kuivattaa.

 Koko illan ukkonen jyristeli ja odotettiin innokkaina sadetta - ei tullut ei.

Maa on kuiva kuin peduiinin sandaali ja omasta kaivostakin loppui vesi (meillä on kyllä kaupungin vesijohto, mutta kovasti on arvokasta nestettä kukkasille lirutella). 

Valitin tässä taannoin väärän värisiä petunioita - no - näytti olevan joku siemen sekoitus sillä tulihan niitä vaaleanpunaisiakin ja liloja ja lilankirjavia. Ostin metallisen kirjainsabluunan sisustuskaupasta ja laatikon kylkeen tietysti tein ensimäisen kokeilun - vähempi maali määrä olisi ollut parempi. Samalla huomasin maalin tarttuvan upeasti metallipintaan, noh tilanne on korjattu kun suihkautin sabluunan päälle kirkasta lakkaa. On muuten tosi paljon helpompi käyttää metallista sabluunaa kuin muovista.

Eläimellistä menoa

Käytiin Pohjois-Karjalassa tuossa ennen juhannusta. 

Vietettiin ikimuistoinen päivä Pikku-Kilissä. 

Tiuku muuten huutaa kuvassa possulle, että syöttölaarissa näyttää olevan perunaa. 

Oli eläimiä yksin...

... ja oli eläin laumoja.

Laamat oli juuri keritty ja ujostelivat.

Taivas oli poutainen ja tilaa riitti.

Etsittiin myllystä tonttua.

Ja eväiden jälkeen rohkeat (siis kaikki muut paitsi minä) kiipesivät näköalatorniin, missä kuulema tuuli. Kuva on tietysti mieheni ottama - hän rakastaa korkeita torneja. (Kerran Kiinassa "pakotti" minutkin sellaiseen.)

Juteltiin lampaille ja karitsoille - oli useampaa eri rotua tavattavissa.

Mutta kaikkein mieluisin lapsille oli kissa.

Lämmintä Juhannusta!

Kävin poimimassa pionin kukat talteen, nuokkuivat puskan uumessa.

Kuten kuvasta näkyy taas on nurmikko ajamatta ja voikukat saaneet kukoistaa.

Me vietämme juhannusaaton lastekanssa Linnanmäen huvituksissa. 

Tänään siis lämmitetään sauna, otetaan vihta pakkasesta (tein sen eilen naapurissa kaadettiin koivuja) ja grillataan.

Leppoisaa kesää!

Salaliittoteoria

Ihan taatusti ostin vaaleanpunaisen petunian siemeniä - no ei tullut vaaleanpunainen ei. Valittaisin tästä, jos vain muistaisin, mistä nämä siemenet ostin, tai edes minkä firman pakkaamia olivat. Ei kai tämä harmittaisi, mutta kun joka ikinen vuosi käy näin - tai ei siis petunioille vaan ylipäätään, jokin kasvi ei olekaan sellainen, mitä pussissa mainostetaan. Viime vuonna MustaSilmäSusanna oli ihan valkosilmäinen.

Tästä päättelin, että siemenfirmoilla on salaliitto, jossa pusseihin pakataan lähes oikeaa tuotetta, mutta kokeillaan, josko asiakas sittenkin tahtoisi jotakin toista väriä. Tai sitten siemenet on loppu varastosta ja jäljellä vain vanhoja pusseja, joissa on väärä kuva. Tiedä häntä.

***

Olemme kääntäneet, vääntäneet, miettineet ja laskeneet. Suunnitelleet, pohtineet ja puntaroineet.

Päätös on tehty - TÄMÄ TALO PURETAAN.

Koko kevään olen jo siirtänyt kasveja turvaan tontin reunoille. Sillä talvella alkaa purku ja syksyyn mennessä pitää lähes kaikki kasvit siirtää - tai ne kasvit mitkä ei kestä räjäystä ja kaivinkonetta.

Näen jo painajaisia muutosta tai oikeastaan kahdesta, sillä muutamme sitten takaisin kun uusi talo on pystyssä. Sen toivon tapahtuvan joskus vuonna 2011.

Resteam Oy

Lasten kanssa pyöräiltiin Resteam:in kauppaan. Ihanuuksi oli paljon tarjolla.

Lapset tutustuivat etenkin Jasper ja Jasmin pupuihin.

Ompukka piti enemän miehisemästä Merikarhusta.

  Kukkia ei kuitenkaan ostettu, vaikka "hoitovapaita" oli tarjolla.

Myös aivan mahtava valikoima Tilda-kankaita ja tarvikkeita. Niihin lähempi tutustuminen täytynee suorittaa ilman lapsia. 

Ai niin ja lähtijäisiksi sain vielä todella kauniin rukousnauhan lahjaksi siitä, että linkitin heidän bloginsa.

Tulee varmasti pistäydyttyä usein !

  

Rikkaruohoja ja kukkiakin

Rikkaruohoja on nypitty urakalla.

Tämän tädykkeen  (muistaakseni unelmatädyke) olen kasvattanut siemenestä monta vuotta sitten.

Siinä se on vahvistunut ja nyt toivon sen kukinnan jälkeen jaksavan kasvaa saunamökin nurkalla.

 Tulppaaneita täytyy syksyllä istutella lisää. 

Näitä kerrotuja vaaleanpunaisia on kyllä ihan ehdottomasti saatava lisää. Niin hentoisesti kuin balleriinat alkukesässä terälehtiään leyhyttelevät.

***

Lehdestä huomasin, että lähes naapuriin on avattu keväällä Resteam Oy sisustus- ja lahjatavaratukku :n myymälä.

Heidän blogiaan voit lueskella täältä 

 Kerron lisää kun ennätän käydä paikan päällä.

Sieltä muuten luvataan lähettää pieni palkinto kaikille blogiinsa linkittäjille.

*** 

Decotissa Hyvinkäälläkin alkaa kuulua vasaran pauketta. Lattiaa asennetaan.

Mineraaleja

Naisethan ostaa viinipullon usein ulkonäön perusteella. 

Minä ostin tätä mineraalivettä, ajattelin ihan tavallisella vedellä sitä jatkossa täyttää, minusta se nyt vaan on kaunis pullo. Syreenejä keräilin maitokannuun ja tuoksu on huumaava! 

Perunat ja porkkanat on istutettu. Tomaatti kukkii. Raparperiakin on saatu ihan pakastimeen saakka.

 

Lastenhuoneen uudet jutut

Sadepäivän iloksi saatiin vihdoin tarrat liimattua seiniin.
Nämä tarttuivat mukaan Ikeasta niinkuin tuo verhokin. Tarttumisesta puheen ollen - Erikeepperiä joutui reunoihin lisäilemään, sen verran rösöinen tuo seinä - toisaalta allahan on vanha tapetti, joka on vain maalattu.
Tarroja oli reilusti ja niitä saatiin ympäri huonetta.

***

Decotin blogia yritän viritellä pikkuhiljaa, kun vihdoin pääsin kaupalla käymään.
Ja ompelukoneenkin käynnistin, Syrra kun ehdotti,
että myyntiin laitettaisiin pari itse tekemääni juttua.