Tiedätkös kun joku jää kesken, eikä valmistu ikinä? Näille kukkaportaille taisi käydä juuri niin. Tein nämä ihan nopsasti neljä vuotta sitten. Ompukka oli vauva ja eipä siinä juuri aikaa ollut. Näistä tuli vähän vinot, ja ajattelin korjata sitten PAREMMALLA ajalle. Mitä ihmettä oikein kuvittelin?? Koska se parempi aika oikein on tulossa? Syksyisin nakkaan rappuset vintille - näissä kun ei ole ruuveja tai nauloja.
(Pystypuissa on vaan kolot lautoja varten ja laudoissa kolot, että pysyy paikoillaan) Ja keväällä takaisin.

Ompukan ottama kuva

Tämän puutarha-essun tein alku kesästä. Nyt se onkin jo akuutisti pesuntarpeessa. Sen kuuluu olla tuollainen vino - että voin käyttää housuntaskua myös. Vakiona taskuissa kulkee: Nenäliinat, avaimet, sakset ja kourallinen roskaa (keräilen sitä pitkin pihaa, edelliset ihmiset tällä tontilla kuvittelivat kompostoineensa kaikenlaista).

Voittajana on helppo hymyillä

Osallistuin Liiniksen bloginarvontaan. Ja pupuonnetar nappasi ihanaisen tildapalkinnon minulle! Voi kiitos näistä ihanuuksista! Nauhat pääsevät tekeillä olevaan pikkupeittoon ja nuo puutarhakuvat - jaa täytynee miettiä mihin ne raaskin käyttää.

Mukana palkintopaketissa oli hurmaava sydänhenkari ja siihen sipaisin sinisen rusetin ja nyt se koristaa ulko-ovea. Feng Shuin mukaan ulko-ovessa pitäisi olla jotakin sinistä, että raha tietää tulla. Olisi varmasti pitänyt laittaa suurempi rusetti.

Tiistaina pakattiin eväät ja lapset taas ja mentiin Linnanmäelle.
Rekkaralli oli Tiukusen lemppari.

Illantullen hän ratsasti kirahvilla karusellissa.

Minä pääsin helikopterilennolle pilottina Ompukka.

Ja syötiinhän siellä tietysti herkkuja. Omppun lemppari oli Vekkula-talo, sama josta minä pidin lapsena kaikkein eniten.

***
Lääkäri soitti perjantaina - vikaa oli sitten vihdoin löytynyt verikokeista. Pääsen aloittamaan hoidon ensiviikolla. Hiusten lähtö pitäisi loppua muutamassa viikossa ja syksyllä tutkitaan vähän lisää allergioita, josko vatsakrampitkin saataisiin loppumaan, niihin kun ei vielä selitystä löytynyt.

Akilejat

Sielä ne iloisesti kukkapenkissä heiluvat.

Osa ylöspäin...

...osa alaspäin.
Rikkaruohojakin siellä heiluu.

***
Oloa voisi kuvailla
Apulannan biisin sanoin:

Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Hiuksista on jäljellä vain kolmasosa siitä, mitä oli 6 viikkoa sitten.
Kukapa niitä kesähelteellä tarvitseekaan?
Salaa, ilman lupaa tulevat kuitenkin kyyneleet.

Juhannus jutut

Näin kauniisti kukkii meillä Juhannusruusut.
Ne tosin kasvaa pihasaunan takana, joten iloa siitä on lähinnä naapureille.

Koivun viritin juhannukseksi rapun pieleen ja tolpassa näkyy toissapäiväiset viemiset eli saunavihtoja, joita teki Omppu isänsä kanssa.

Keskikesän Juhlaa

Hattujen vaihto ja suukko pikkusiskolle.

"Päiväunet" puussa

Mustilan kahvila oli näuin idyllinen.

Mukavaa joskaan ei kovin lämmintä Juhannusta kaikille lukijoille joita haluan kiittää, sillä te kommenteilla sekä vain pistäytymällä katsomaan kuviani saatte minut jatkamaan.
Huomenna lapset ja minä päästään Syrran uuden grillin ääreen ja jäädäänpä sinne yöksikin.

Arboretum Mustila

Aamusta pakattiin autoon lapset ja eväät ja matkaan Elimäelle. Mustilaan on tehnyt mieli jo muutaman vuoden. Nyt kukinta on samaan aikaan rodoilla ja atsaleoilla ja juuri upeimmillaan joten oli ihan pakko päästä paikalle.

Lammesta tiirailtiin kaloja - joita ei ollut.

Välillä oli vaikea uskoa olevansa suomessa.

Douglaskuuset oli ihan mielettömän hienoja, isoja (liki 40m) ja osa yli 100v vanhoja

Atsaleat näytti hyviltä, mutta mikä suopursun lemu.

Hentoisen vaaleanpunaisia rodoja oli metsäksi saakka. Osa oli niin suuria, että peitti vaivatta meidän talon kokoisen alueen.

Ja kimalaisia oli näihinkin löytänyt, melko vähän tosin.

Ja monenlaisia pihtoja, tuijia sun muita kummia puita.

Tietty ostin taas taimia... pari Kanadanhemlokkia, niistä tulee siis melko suuria puita, jos säilyvät hengissä. Ja vähän kirjokurjenmiekkoja joille hintaa metsästettiin tovi - kun niitä ei heillä kuulema ole ollut myynnissä aiemin.
Kuvat eivät tee oikeutta live-show:lle, joten riennä paikalle jos voit!

Haljennut sydän

Sateesta piittaamatta olemme tehneet puutarhahommia. Ompukan on vielä vaikea muistaa kaikkien kasvien nimiä ja tämä on siis haljennutsydän (särkynytsydän) ja tätä hänen mielestään on aivan liian paljon meidän pihassa. En ole samaa mieltä.

Tämä taas puolestaan on ... jaa .. hmm.
Saattaa olla niin, että toin sen Pohjois-karjalasta ja istutin syksyllä. Se näyttää siltä kuin se olisi istutettu tarkoituksella. Jos ikinä kukaan tätä tuntee - nimeä kiitollisena odottelen.

Ja tämä - lampaan korva. Ihanaisen pehmeä ja hopean harmaa.

Silmäsi Susanna ???

Kylvin tänä vuonna Mustasilmäsusanna-nimistä kukkaa. Lajike oli tosin valkoinen, mutta silmän eli keskikohdan piti kyllä olla musta. Tarkistin vielä ja löysin pussin kaapista. Vähän on harhaan johtava mainontaa. Vai pitääkö sitä pahoinpidellä jotenkin ?? Eipä silti , kovin olen nyt valkoisen lumoissa.

Krysanteemi tuntuu maittavan tälle pörriäiselle. Lidl myy torstai-aamuisin vallan edullisia ja ihania kukkia näin kesäisin ... ja kyllä niitä onkin meille adoptoitu.
Tänään sain puutarha-apua kun mieheni ryhtyi kivihommiin vaimon tarkan ja valvovan silmän alla. Kukkapenkin poikki menee nyt kivipolku ja valmistunee ennen juhannusta.

Kompostimaja

Kukkakuvia pukkaa taas tulemaan.
Tämä kärhö istahti saunamökin seinustalle n. kuukausi sitten. Ilmeisesti viihtyy kun availee nuppujaan. Ystäviäkin sillä on; toinen samanmoinen ja kaksi sinertävää. Syvälle istutin, etteivät palellu talvella.

Syreeni huumaa edelleen tuoksullaan.
Toissapäivänä tyhjennettiin lasten kanssa lehtikompostin toinen lokero. Siihen laitoin lautoja katoksi ja mustan juurimatto kankaan oveksi. Mikä mahtava merirosvomaja!!
Tänään tehtiin siihen kompostikakku - eli tyhjennettiin toinen puoli. Kasteltiin ja ripoteltiin kompostiherätettä. Liekö tuo enään toimivaa, on maannut niin kauan varastossa.
Kaksi pientä pallotuijaa kaivettiin kivenkoloihin kiviaidan päälle. Mies vähän naureskeli, että apteekissakaan ei voi enää käydä ostamatta kasveja. Eilen kun postissa tuli nippu reseptejä ja nyt on kunnollisia kipulääkkeitä. Eilen heti joutui testaamaan - hyviä oli.

Lämmintä päälle

Eilen saapui postitse Tiukuselle märkäpuku. Eläköön nettikaupat!
Isohan se vielä vähän on, mutta kyllä pysyy nyt lämpimänä viileänmälläkin kelillä ja suojaahan tuo samalla auringolta. Neiti kun sai näppyjä aurinkorasvasta. Iskä tietty osti jo apteekista pienten lasten aurinkovoidetta, joten nyt saisi sitten aurinko alkaa porottaa.

Verenpisara

Tästä kerroinkin jo aiemin.
Eilen pääsin pistäytymään jälleen taimikaupassa ja kas - koko kassillinen muutti jälleen meille. Mukana olivat: maissi, kesäkurpitsaa keltaista ja vihreää (unohdin kasvattaa taimet itse) lobeliaa, hopeaputous ja hopeamätäs. Koko ajan ovat kynnenaluset multaiset, no eipähän kukaan huomaa, että kämmenistä lähtee iho. Soitin sairaalaan ja kyselin tilannettani - ei tietenkään siellä ollut tapahtunut edistystä. Ettäs kuvittelinkin moista. Joten en siis vielä tiedä mikä minua vaivaa (täytynee olla korvien välissä - ollut jo syntymästä saakka).
Kipukohtauksien välissä eletään aivan tavallista elämää, ainakin yritetään. Ja nautitaan alkukesästä! Ja Tiukunen uskaltaa jo astella ihan houkuttelemattakin.

Sairas kesän alku

Maailma ympärillä häviää kun makaa tippaletkuissa sairaalassa. Ja ei siellä aika pitkäksi käy sen kun odottelee vaan seuraavaa kipupiikkiä tai tippapulloa.

No, nyt olen kotona ja Tiukunen on oppinut kävelemään !!!

Eilisestä hellepäivästä nautin kutsumalla äiti-ystävät lapsineen pihalle kylään ja tarjosin pakastimesta eskimotikkuja. Itse en oikein vielä uskalla juuri syödä, kun siitä se kipu iskee. Yksi hyväkin asia tästä on järjestynyt - nimittäin mahtuu kaikki kesävaatteet päälle ja vähän roikkuukin. Tässä kun on tullut oltua neljäkin päivää putkeen syömättä. Ja kyllä siihen tottuu.

Litalgin-pilleripurkki on nykyään mun paras kaveri ja yritän olla pelkäämättä. Vaikka työkaverini aina sanoi: "Tieto lisää tuskaa."

Muumipeikon sanoin: "Kummakos on olla rohkea, jollei pelkää yhtään"