Käytiin Pohjois-Karjalassa tuossa ennen juhannusta.
Vietettiin ikimuistoinen päivä Pikku-Kilissä.
Tiuku muuten huutaa kuvassa possulle, että syöttölaarissa näyttää olevan perunaa.
Oli eläimiä yksin...
... ja oli eläin laumoja.
Laamat oli juuri keritty ja ujostelivat.
Taivas oli poutainen ja tilaa riitti.
Etsittiin myllystä tonttua.
Ja eväiden jälkeen rohkeat (siis kaikki muut paitsi minä) kiipesivät näköalatorniin, missä kuulema tuuli. Kuva on tietysti mieheni ottama - hän rakastaa korkeita torneja. (Kerran Kiinassa "pakotti" minutkin sellaiseen.)
Juteltiin lampaille ja karitsoille - oli useampaa eri rotua tavattavissa.
Mutta kaikkein mieluisin lapsille oli kissa.
Niinhän se on, että yleensä ei saa mitään tehdä rauhassa :-) Mutta yllättäen silloinkin saa jotain aikaiseksi vaikka välillä on kyllä hermot mennä.
VastaaPoistaAurinkoista viikkoa!