![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNR6zZqY0UbHIugdouPvsk9cySSHhH2XBmDmc4lZyAB2mfvi2LZ3WKWZ6iCoLmXvfypvvbL0MhlhxiBLuodihgij4j5HxMEPv7nOSq9ysyPse84jX3asPHL58TMR5V3k_hI-fTrY8IS-I/s200/Tiukunen+sukeltaa.jpg)
Kävin äsken hiihtämässä. Onpas jännä laji. Tosin eksotiikkaa lisäsi; isältäni lainatut ainakin numeron liian isot monot, tervatut puusukset (ostettu muinoin halpahallista) ja samoin lähes museo-arvon saavuttaneet sauvat. Mieheni asensi pohjiin pitoteippiä, anteliaasti. 45 asteen nousu sujui hienosti ilman haara-asentoa. Sai sitä vähän sauvoa alamäkeenkin, mutta kuntoiluhan se tärkeintä, eikä vauhti. Mies laittoi mukaan sport-trakkerin, sellaisen laitteen joka tallentaa esim. vauhdin (miten ihmeessä kuvitteli minun etenevän) Saatan silti mennä toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita rohkeasti, sillä se ei satu yhtään!!!