Tänään avattiin Joulukatu. Koko aamu tuntui olevan yhtä tappelua, mutta jotenkin siitä selvittiin ja päästiin matkaan. Minä, Ompukka ja Tiukunen. Heti pihalla tuli takaisku kun auton avaimet jäi lukittuun takakonttiin - niin-in niin voi käydä. Turvaistuimen irroituksella ja 6 v Ompukan näppäryydellä jatkettiin taas etenemistä. Takakonttiin tungettiin vajassa homehtuneet pikkurattaat, siellä ei ilma liiemin vaihdu.
Junasta tietysti myöhästyttiin, mutta menihän noita muitakin - siis puolentunnin päästä.
Helsingin ihmeitä ei ehditty kummastelemaan kun jo piti etsiä vessaa. Vihdoin päästiin Aleksanterinkadun varteen odottamaan ja siinä saatiinkin odottaa ja taas vierähti reilu puolituntia. Uudet talvivarusteet oli naisväellä, mutta Ompukka parka oli kurannut tunnistuskelvottomaksi toppahousunsa ja sai tyytyä häthätää kavennettuihin fleece-pöksyihin ja loppukesän vuorellisiin pihahousuihin. Siihen yhdistettynä kirpparilta hankittu varavälikausi takki ja täysin väreihin sopimaton pipo. Hanskat oli kuran peitossa joten siili-lapaset,(jotka ei pidä tuulta yhtään) vaan käteen. Juu, en ottanut kameraa mukaan, ihan tarkoituksella selvitä hengissä takaisin.
Tuli kulkue, oli poliisiautoa poliisihevosia palokuntalaisia tonttuja enkeleitä ja yht'äkkiä tuli koiria, niitä lyhytjalkaisia luppakorvaisia onko ne biitlejä ja kuten huomaat en tunne koiria, en yhtään, no niitä tuli ainakin 30 kpl kaikilla punaiset huivit ja joillakin jopa tonttuhattu. Ne oli hauskoja. Ja joulupukkikin.
Käytiin siinä sitten syömässä kuumia kastanjoita ja hörpättiin glögit. Stockmannille mentiin ihastelemaan leluosastoa ja käväsemään vessassa. Tavattiin kummitäti. Ihmeteltiin Stockan jouluikkuna ja hypättiin junaan kotiin päin. Ja jottei seikkailu olisi sujunut niin hyvin. Apukuskin ovi meni siinä parkkiksella jumiin ei jäänyt kiinni vaan auki. Sen sitten hermostuksissani köytin turvavyöllä vaikka Tiukunen kyllä ehdotteli Iskälle soittamista. Siinä yhdessä kaarteessa ovi sitten sai tarpeekseen "mukamaskiinniolemisesta" onneksi jalankulkijoita ei kaapparioven eteen kuitenkaan osunut. Pihalla sen sitten hiustenkuivaajalla sulattelin.
Ja tämä hyvä viini on ystävältä saatua - hänen lempiviiniään. Tässä kohtaa sitä ei kuitenkaan ollut jäljellä kuin puoli lasillista, vallan hyvää silti.
Onneksi on vain yksi päivä vuodessa kun joulukatu avataan!
