sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Joulukatu

Tänään avattiin Joulukatu. Koko aamu tuntui olevan yhtä tappelua, mutta jotenkin siitä selvittiin ja päästiin matkaan. Minä, Ompukka ja Tiukunen. Heti pihalla tuli takaisku kun auton avaimet jäi lukittuun takakonttiin - niin-in niin voi käydä. Turvaistuimen irroituksella ja 6 v Ompukan näppäryydellä jatkettiin taas etenemistä. Takakonttiin tungettiin vajassa homehtuneet pikkurattaat, siellä ei ilma liiemin vaihdu. 
Junasta tietysti myöhästyttiin, mutta menihän noita muitakin - siis puolentunnin päästä. 
Helsingin ihmeitä ei ehditty kummastelemaan kun jo piti etsiä vessaa. Vihdoin päästiin Aleksanterinkadun varteen odottamaan ja siinä saatiinkin odottaa ja taas vierähti reilu puolituntia. Uudet talvivarusteet oli naisväellä, mutta Ompukka parka oli kurannut tunnistuskelvottomaksi toppahousunsa ja sai tyytyä häthätää kavennettuihin fleece-pöksyihin ja loppukesän vuorellisiin pihahousuihin. Siihen yhdistettynä kirpparilta hankittu varavälikausi takki ja täysin väreihin sopimaton pipo. Hanskat oli kuran peitossa joten siili-lapaset,(jotka ei pidä tuulta yhtään) vaan käteen. Juu, en ottanut kameraa mukaan, ihan tarkoituksella selvitä hengissä takaisin.
Tuli kulkue, oli poliisiautoa poliisihevosia palokuntalaisia tonttuja enkeleitä ja yht'äkkiä tuli koiria, niitä lyhytjalkaisia luppakorvaisia onko ne biitlejä ja kuten huomaat en tunne koiria, en yhtään, no niitä tuli ainakin 30 kpl kaikilla punaiset huivit ja joillakin jopa tonttuhattu. Ne oli hauskoja. Ja joulupukkikin.
Käytiin siinä sitten syömässä kuumia kastanjoita ja hörpättiin glögit. Stockmannille mentiin ihastelemaan leluosastoa ja käväsemään vessassa. Tavattiin kummitäti. Ihmeteltiin Stockan jouluikkuna ja hypättiin junaan kotiin päin. Ja jottei seikkailu olisi sujunut niin hyvin. Apukuskin ovi meni siinä parkkiksella jumiin ei jäänyt kiinni vaan auki. Sen sitten hermostuksissani köytin turvavyöllä vaikka Tiukunen kyllä ehdotteli Iskälle soittamista. Siinä yhdessä kaarteessa ovi sitten sai tarpeekseen "mukamaskiinniolemisesta" onneksi jalankulkijoita ei kaapparioven eteen kuitenkaan osunut. Pihalla sen sitten hiustenkuivaajalla sulattelin. 
Ja tämä hyvä viini on ystävältä saatua - hänen lempiviiniään. Tässä kohtaa sitä ei kuitenkaan ollut jäljellä kuin puoli lasillista, vallan hyvää silti.
Onneksi on vain yksi päivä vuodessa kun joulukatu avataan!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Prinsessa

Prinsessa Tiukunen on 3,5V ja sen kunniaksi päätin ottaa hänestä kuvia.
Päälle puettiin hääpukuni, onneksi ei näy, etten ikinä jaksanut käyttää pukua pesulassa. 
Tiukunen kävi tänään jälleen sairaalassa ja onneksi mitään pelottavaa ja vaarallista sairautta löytynyt, tutkimuksia kuitenkin jatketaan sydämestä.
Kuten kuvasta huomaa liika on aina liikaa ja pikkuprinsessat eivät jaksa poseerata kovin kauan.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivänä

Hei taas piiiiiitkästä aikaa. 
Tänää luin lähes vahingossa erästä blogia ja heräsin muistamaan tämän oman blogini olemassa olon. Tai kyllä minä muistan. Ei vaan oli voimia kirjoitella.

"Lyhyt" tilanne katsaus:
Minä olen edelleen kipeä - toisinaan kipeämpi toisinaan liki kuollut, hengissä silti.
Tiukunen on myös käynyt sairaalassa tutkimuksissa ja tuloksia odotellaan. Neiti pyörtyilee.

Rakennuksella ollaan jälleen aikataulusta myöhässä, mutta ehkä jo ensi viikolla saadaan puhallusvilloittajat katolle. Työt etenevät tuskallisen hitaasti, etenkin kun liikenevä aika kuluu Syrran ompelimolla. Eipä silti, siitä pidän ihan erityisen paljon. 

Tänään vietettiin isänpäivää. Lahjaksi annettiin auton pesu, eli mieheni tuli aamulla yövuorosta ja lasten kanssa salaa pihalla se sitten pestiin. Tykkäsi. 

Minä en odota joulua - haluaisin kyllä, mutta jotenkin tämä väliaikainen koti ei vain tunnu sellaiselta mihin jaksaa laittaa joulun. Vietettiin ihan pienet halloweenjuhlatkin nyt syksyllä. Tänne kun ei ihan samalla tavalla voi kutsua ystäviä. 

Valo vähenee 
Luonto kuolee
yritä tässä nyt sitten piristyä

Kaikkea hyvää syksyysi masentavuudesta huolimatta!