Oma on

Neiti Tiukunen sai sitten oman Stokke-tuolinsa.
Isoveljen tuolissa kun oli huonosti tilaa kahdelle. Löytin tämänkin kirppikseltä, vallan edullisesti. Se oli pyökinvärinen ja siitä puuttui istuin osa, mutta isäni teki sen ja lisäksi hän maalasi tuolin ruiskulla.
Kiitos.
Unohdin vaan sanoa, ettei noita metallisia putkia olisi tarvinnut maalata, mutta kaunis siitä tuli. Ei ehkä ihan käytännöllisin väri tuo valkoinen.

Ruusu on jäänyt muistoksi edellisiltä asukkailta.
Sieltä se puskee, enkä ole vielä päättänyt saako se jäädä vai pitääkö sen poistua.